Timergaran kaupunki Pakistanissa on vuoristoista, karua ja jylhää seutua. Joen varrella sijaitsevassa kaupungissa näkyy kauniita lumihuippuisia vuoria. Talvet ovat kylmiä, kesät kuumia. Kaupunkia halkoo yksi maantie jossa on koko ajan liikennettä ihmisistä, vuohista ja lehmistä kuorma-autoihin. Kadut olivat täynnä erilaisten asioiden kaupustelijoita, sillä isoja ostoskeskuksia ei ollut. Köyhällä alueella nähdään joka vuosi tuhkarokko-, vesiripuli- ja polioepidemioita.
Lääkärit Ilman Rajoja tukee Timergarassa sairaalaa, jossa on synnytysosasto ja vastasyntyneiden osasto. Puolen vuoden ajan vastasin sairaalan rekrytoinnista. Vastuullani oli, että sairaalalla oli tarpeeksi työvoimaa ja reservissä oli tarpeeksi ammattitaitoista väkeä sijaisuuksien varalle. Puolen vuoden aikana olin hoitamassa yli sataa rekrytointia.
Alue on konservatiivista, mikä näkyy esimerkiksi pukeutumisessa. Sekä miehet että naiset käyttävät perinteistä shalwar kameez -asua ja naisilla on lisäksi joko burka, niqab tai hijab. Haasteensa rekrytointiin tuo se, että kulttuurisista syistä sekä miehille että naisille on löydyttävä samaa sukupuolta olevia lääkärejä ja hoitajia.
Maaliskuussa, kun selvisi, että COVID-19 lähtee leviämään myös Pakistanissa, Lääkärit Ilman Rajoja päätti nopeasti paikallisten viranomaisten kanssa, että sairaalaan avataan eristysosasto COVID-19-taudin varalle.
Tehtäväni oli varmistaa sairaanhoidon esimiesten kanssa, että meillä on osaavaa henkilökuntaa pyörittämässä triagea eli hoidontarpeen arviointia ja eristysosastoa, jolle COVID-19-tartuntatautia sairastavat henkilöt siirretään.
Kävimme nopeasti läpi kaikki sairaalan tärkeimmät tehtävät. Tarvitsemmeko uutta henkilöstöä eristysosastolle? Onko heitä jo reservissämme? Vai onko meillä jo tarpeeksi työntekijöitä, jotka pystyvät toimimaan eristysosastolla?
Sillä hetkellä kaikki muut koulutukset vedettiin minimiin, keskityttiin työntekijöiden suojeluun ja taudin leviämisen ehkäisemiseen.
Olin todella ylpeä siitä, miten nopeasti eristysosasto perustettiin, miten ammattitaitoista henkilöstöä meillä on ja kuinka tottuneita työntekijät ovat toimimaan erilaisten epidemioiden kanssa. Vain viikossa eristysosasto ja hoidontarpeen arviointi oli perustettu!
Oma kysymyksensä oli etätyö, jota Pakistanissa ei juuri tunnettu. Muutamassa päivässä jouduimme menemään hallinnon osalta etätyömoodiin. Kävimme tehtävä tehtävältä läpi, mitkä tehtävät on mahdollista tehdä kotona ja mitkä on pakko tehdä sairaalassa. Ennen kuin mitään voitiin tehdä kotona, minun oli esimerkiksi selvitettävä, onko työntekijän kotona nettiyhteys. Pakistanissa on myös tavallista asua hyvin tiiviisti. Samassa talossa voi asua kolme tai neljäkin perhettä. Onko työntekijällä mitään rauhallista paikkaa työn teolle? Meillä Suomessa on totuttu tekemään paljon asioita sähköisesti, mutta Pakistanissa on vielä totuttu leimasimiin. Kaikki tämä vaati nopeaa totuttelua ja työtapojen muokkaamista.
Olin jo nuorena kiinnostunut sairaanhoidosta, mutta lakiopinnot veivät lopulta pidemmän korren. Työurani olen tehnyt henkilöstöhallinnon tehtävissä. Ikinä en olisi arvannut, että avustustyöntekijänä pääsen mukaan mahdollistamaan sairaanhoidon toteutumista näin kriittisissä olosuhteissa.
innostuitko?
Etsimme jatkuvasti uusia avustustyöntekijöitä. Käy tutustumassa!