Lääkärit Ilman Rajoja vaatii Brasilian viranomaisia tunnustamaan kriisin vakavuuden ja aloittamaan toimia, joilla estetään tarpeettomien kuolemien jatkuminen.

Maailmanlaajuisesti 11 % vahvistetuista koronavirustartunnoista todettiin viime viikolla Brasiliassa, mutta maan osuus kuolemantapauksista oli jopa yli 26 %.

Huhtikuun 8. päivänä yhden vuorokauden sisään raportoitiin jopa 4 249 COVID-19-taudin aiheuttamaa kuolemaa ja 86 652 tartuntaa. Nämä valtavat luvut ovat selkeä esimerkki viranomaisten epäonnistumisesta kriisin hoidossa. Viranomaiset eivät ole kyenneet suojelemaan brasilialaisia taudilta.

“Kansanterveyteen liittyvistä toimista on tullut Brasiliassa poliittinen taistelukenttä,” sanoo lääkäri Christos Christou, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön kansainvälinen presidentti. ”Tämän seurauksena tieteeseen perustuvat päätökset mielletään ennemmin poliittisiksi mielipiteiksi sen sijaan, että ne nähtäisiin keinona suojella yksilöitä ja yhteisöjä COVID-19-taudilta.”

“Liittovaltion halitus on lähes kokonaan kieltäytynyt omaksumaan tieteeseen perustuvia, kattavia kansanterveysohjeistuksia. Brasilian sairaanhoitohenkilöstön tehtäväksi on jäänyt hoitaa kaikista sairaimpia teho-osastoilla ja improvisoida ratkaisuja, kun sairaalasängyt loppuvat kesken,” jatkaa Christou. ”Tämä on lähestulkoon kaatanut koko terveydenhuoltojärjestelmän.”

“Brasilian koronatoimien pitää alkaa yhteisöissä, eikä teho-osastolla,” sanoo Meinie Nicolai, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöstä. ”Hoitovälineiden, kuten hapen, rauhoittavien lääkkeiden ja suojavarusteiden, tulee olla saatavilla siellä, missä niitä tarvitaan. Sen lisäksi maskien käyttöä, turvavälejä, hygieniatoimenpiteitä ja liikkumisrajoituksia pitää edistää ja soveltaa yhteisöissä paikallisen epidemiatilanteen mukaisesti.”

Haasteiden taustalla monenlaisia tekijöitä

Brasiliassa on yhteensä 27 osavaltiota, ja viime viikolla jopa 21 osavaltion pääkaupungin teho-osastot olivat täynnä. Sairaaloissa on maanlaajuista puutetta vakavasti sairastuneiden potilaiden hoidossa käytetystä hapesta ja rauhoittavista lääkkeistä, joita käytetään intuboimisen yhteydessä.

Työntekijämme ovat nähneet, kuinka sellaiset potilaat, jotka olisivat muuten saattaneet selvitä, ovat jääneet ilman oikeanlaista hoitoa.

“Työntekijämme kohtasivat alkuvuodesta Amazonasin alueella koronaviruksen aiheuttamaa tuhoa, ja nyt tästä on tullut uusi todellisuus valtaosassa Brasiliaa,” sanoo Pierre Van Heddegem, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön COVID-19-projektin hätäkoordinaattori Brasiliassa.

”Yhteistyön ja suunnitelmallisuuden puute liittovaltion ja paikallistoimijoiden välillä on johtanut kuolemantapauksiin.”

“Sen lisäksi, että potilaat kuolevat ilman mahdollisuutta saada hoitoa, sairaanhoitohenkilöstö on uupunutta ja kärsii vakavista psykologisista ja emotionaalisista traumoista työolosuhteidensa takia,” sanoo Van Heddegem.

Haasteita pahentaa entisestään pula paikallisista terveydenhuoltoalan ammattilaisista. Tästäkin huolimatta ulkomaiset työntekijät – ja jopa brasilialaiset, joilla on ulkomailla suoritettu tutkinto – eivät saa työskennellä Brasiliassa.

Yhteisöissä leviävä valtava disinformaation määrä ruokkii entisestään tartuntojen ja kuolemien määrää. Maskeja, turvavälejä ja liikkumisrajoituksia vieroksutaan ja politisoidaan.

Poliitikot mainostavat malarialääke hydroksiklorokiinia ja loislääke ivermektiinia eräänlaisena ihmelääkkeenä koronapandemiaan, ja lääkärit määräävät niitä sekä sairauden ehkäisyyn että sen hoitoon.

Tilannetta ei lainkaan helpota Brasilian hidas rokotustahti. Maa, joka rokotti aikoinaan 92 miljoona ihmistä sikainfluenssaa vastaan vain kolmessa kuukaudessa vuonna 2009, on onnistunut rokottamaan vasta 11 % kansalaisistaan yhdellä rokoteannoksella.

Tämä uhkaa miljoonia henkiä niin Brasilian sisällä kuin sen ulkopuolellakin, sillä maan sisällä leviää tällä hetkellä jopa yli 90 koronavirusmuunnosta.

“Brasilian viranomaiset ovat seuranneet, kun koronavirus on levinnyt maassa holtittomasti kuluneen vuoden aikana,” sanoo Christou.

”Kieltäytyminen tieteeseen perustuvista terveystoimista on ajanut aivan liian monen hautaan etuajassa. Brasilian toiminta tarvitsee nyt kiireellisesti tieteeseen perustuvan ja hyvin koordinoidun uuden alun, jotta tarpeettomat kuolemat ja terveydenhuoltojärjestelmän täystuho voidaan välttää.”

Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön koronaviruksenvastainen työ alkoi Brasiliassa huhtikuussa 2020 asunnottomille tarjottavilla palveluilla São Paulossa. Sittemmin työntekijämme ovat toimineet kahdeksassa Brasilian osavaltiossa ja tukeneet yli 50 terveydenhoitolaitosta keskittyen erityisesti haavoittuvammassa asemassa olevien auttamiseen. Pandemian edetessä olemme laajentaneet toimintaamme tukeaksemme terveydenhoitojärjestelmiä, joilla ei ole kapasiteettia tarjota hoitoa valtavalle määrälle brasilialaisia koronapotilaita.

Uuden koronaviruksen aiheuttama COVID-19-tauti

Lue lisää koronaviruksen vastaisesta työstämme!

Lue lisää

© Joffrey Monnier

Vietin kuusi kuukautta Keski-Afrikan tasavallassa Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön henkilöstöpäällikkönä. Henkilöstöhallinnossa yhteistyö tiimien välillä korostuu. Koordinoin uusien työntekijöiden rekrytointia, perehdyttämistä, ja ihmisten liikkumista paikasta toiseen, joka konfliktiympäristössä ei ole mikään läpihuutojuttu.

Kaikkein tärkeimmäksi työksi itselleni nousi kuitenkin työntekijöiden ammatillinen kehittyminen. Kilpailu osaavimmista työntekijöistä on organisaatioiden välillä kovaa, ja tästäkin syystä heihin tulee panostaa.

LÄÄKÄRIT Ilman Rajoja tarjoaa vuosittain laajan kurssivalikoiman työntekijöilleen, niin kansainvälisille kuin paikalta palkatuille kollegoille. Keski-Afrikassa priorisoimme paikallisten kollegojemme lähettämistä koulutuksiin ja työvaihtoon toisiin ohjelmamaihin. Suunnittelimme myös paljon paikallisia koulutuksia ja erilaisia työssä oppimisen tapoja.

TYÖSKENTELIN läheisesti logistiikkatiimin kanssa, ja eräs nuori kollega jäi erityisesti mieleen. Hän oli aina iloinen ja proaktiivinen, erinomainen tiimityöntekijä. Hän oli orpo, joten hänen elämänsä lähtökohdat eivät olleet helpoimmat. Hän oli aloittanut vartijana, ja hänen omistautumisensa työlleen oli pantu nopeasti merkille. Hän oli ylennyt ensin vartijoiden päälliköksi ja siitä logistiikkatiimiin. Nyt hän toimi kiinteistöjen huollon esihenkilönä.

Hän oli erityisen ylpeä työstään ja toimi muun muassa uusien työntekijöiden kouluttajana. Hän oli mielestäni yksi avainhenkilöistä, joka sai asiat rullaamaan ja kohotti yhteishenkeä omalla esimerkillään.

TOINEN työkaveri taloushallinnossa jaksoi aina auttaa minua lempeästi hymyillen. Hän oli työskennellyt meillä jo seitsemän vuotta aloittaen autonkuljettajana ja yleismiehenä sisällissodan melskeessä. Hän oli hakenut ja saanut meiltä opiskelustipendin, jonka avulla hän pääsi hakeutumaan koulutukseen Senegaliin.

Kun eräänä kuumana iltapäivänä kaikki stipendiin liittyvä paperityö oli vihdoin valmis ja lentoliput varattuna, hän huokaisi helpotuksesta. Hän kertoi minulle, kuinka merkittävä henkilökohtainen saavutus tuo opiskelumahdollisuus hänelle oli.

Hänen perheensä oli kokenut kovia sodan jaloissa ja hänellä oli paljon elätettäviä. Työ oli hänelle henkireikä ei vain perheen ruokkimisen kannalta, vaan hän koki saavansa työssä onnistumisesta henkilökohtaista tyydytystä.

Työssä yleneminen ja uudet haasteet antoivat hänelle toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tulevaisuus on jotain, mistä ihmiset Keski-Afrikassa eivät yleensä puhuneet. Elettiin päivä kerrallaan. Tuona iltapäivänä kuunnellessani työkaveriani tunsin työni erityisen merkitykselliseksi.

KORONAKEVÄÄNÄ osasin erityisesti arvostaa osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöämme. Kansainväliset lennot loppuivat kuin seinään, ja kaikki lomat ja koulutukset peruttiin. Kollegat jatkoivat sinnikkäästi työtään ja tekivät pitkää päivää. Kaikki ymmärsivät oman tärkeän roolinsa työn jatkuvuuden kannalta.

Henkilöstö on jokaisen organisaation arvokkain pääoma ja voimavara. Kun siihen panostaa, se kantaa myös kriisien yli ja antaa uskoa tulevaisuuteen.

Päivi Kovalainen työskenteli Banguissa, Keski-Afrikan tasavallassa 6 kuukautta talvella 2019–2020 henkilöstöpäällikkönä

Keski-Afrikan tasavalta

Kariantti Kallio

Kaupunki jakaantuneen valon äärellä

Kiinnostuitko Keski-Afrikan tasavallasta? Myös avustustyöntekijämme Kariantti on työskennellyt maassa anestesiologina. Lue lisää Kariantin kokemuksista!

Lue lisää

Libya ei ole turvallinen maa. Viesti on monille tuttu, ja se on myös osoitettu todeksi kerta toisensa jälkeen. Siltikään moni ei ymmärrä, mitä sillä todellisuudessa tarkoitetaan.

Joulun aikoihin Lääkärit Ilman Rajoja sai puhelinsoiton: Tripolin yliopistollisen sairaalan päivystykseen oli tuotu paperiton nainen, jota lääkärit eivät suostuneet hoitamaan. Haimme naisen ja siirsimme hänet tehohoitoon lähes välittömästi. Hänen tilansa oli vakava. Hän tarvitsi dialyysia, mutta klinikallamme ei ollut dialyysilaitetta, eikä hoidon saaminen ollut mahdollista sairaalassakaan. Hän kuoli muutaman päivän päästä. Emme koskaan saaneet selville, kuka hän oli tai mistä hän oli kotoisin. Emme pystyneet edes soittamaan hänen perheelleen kertoakseen, että hän oli menehtynyt.

Suurimmalla osalla Libyan pakolaisista ja siirtolaisista ei ole oikeuksia. He eivät voi elää normaalia elämää. Jos he joutuvat rikoksen uhriksi, he eivät voi puhua poliisille ilman pelkoa pidätetyksi tulemisesta. Jos työnantaja jättää palkan maksamatta, mitään ei ole tehtävissä. Ulkona kävellessä saattaa joutua kiinniotetuksi ja kuljetetuksi pidätyskeskukseen.

Hasan ja Omar – nuorten tarinat koskettivat

TAPASIN Libyassa 17-vuotiaan Hasanin. Hänen silmissään näkyi surua, mutta hän tuijotti jalkojaan, eikä halunnut näyttää ahdinkoaan.

”Olen matkustanut monissa paikoissa Afrikassa, mutta en ole koskaan nähnyt valkoisen miehen tulevan kohdelluksi samalla tavalla kuin valkoiset ihmiset Libyassa kohtelevat meitä mustia ihmisiä. Syömme lattialla – samalla lattialla, jolla nukumme ja samassa huoneessa, jossa käymme vessassa. Se on ällöttävää. Minkälainen ihminen pakottaa toisen elämään näin?”

Hasanin kädet ovat työn jäljiltä niin kuivat, että iho kuoriutuu irti. Hän tuli Libyaan töihin, jotta voisi lähettää rahaa kotiin perheelleen. Viimeisen vuoden aikana moni työnantaja on kuitenkin jättänyt palkat maksamatta. Hänen asuinpaikkansa on turvaton, ja Hasan nukkuukin täysin pukeissaan, koska saattaa tulla ryöstetyksi yön aikana.

TÄMÄNKALTAISET tarinat ovat yleisiä niissä Tripolin kaupunginosissa, joissa pakolaiset ja siirtolaiset elävät. Rikollisjengit ja miliisit kohdistavat toimintaansa juuri näihin yhteisöihin. Varastettavaa ei juurikaan ole, mutta pahimmassa tapauksessa henkensä voi menettää jopa puhelimen takia. Pelko on tunteista yleisimpiä.

TÄÄLLÄ tapasin myös Osmanin. Hän on nuori poika, jolla on leveä hymy. Hän pakeni Somaliasta sodan takia ja päätti matkustaa Eurooppaan.

Sinä yönä, kun hän oli nousemassa huteran veneen kyytiin Tripolissa, poliisit tekivät ratsian ihmissalakuljettajan taloon. He jahtasivat Osmania, ja hän putosi yhden kerroksen korkeudesta. Sen jälkeen kävely on ollut vaikeaa. Hän on jumissa sortumaisillaan olevassa rakennuksessa sijaitsevassa pienessä ja pimeässä huoneessa, joka näyttää enemmänkin luolalta.

”Kun ryöstäjät tulevat, kaikki juoksevat karkuun. Mutta minä en voi, joten piiloudun peittojen alle ja toivon, ettei minua löydetä.”

Kuten monet muutkin, Hasan ja Osman päättivät yrittää Välimeren yli Eurooppaan. He joutuivat Libyan rannikkovartioston pysäyttämiksi, kuten 15 000 muutakin ihmistä vuosien 2020 ja 2021 aikana. Heidät palautettiin Libyaan, missä monet heistä suljettiin pidätyskeskuksiin.

KUN vierailin ensimmäistä kertaa pidätyskeskuksessa Tripolissa, näin jotain tuttua. Seinällä oli Italian kansainvälisen yhteistyön viraston tarra, joka mainosti, että Italia oli rahoittanut keskusta osana kestävän maahanmuuton ohjelmaansa. Minua hävetti ajatella, että veronmaksajana rahojani päätyi tänne.

Menin yhdessä lääkintatiimimme kanssa pääselliin, jossa annoimme vangituille ihmisille runsaskalorista Plumpy’Nut-pähkinätahnaa, jota annamme yleensä lähinnä aliravituille lapsille. Pidätyskeskuksissa sitä jaetaan aikuisille, koska he eivät saa riittävästi ruokaa. Työntekijämme ovat todistaneet Tripolissa vakaviakin aliravitsemustapauksia, ja toivomme, että pähkinätahnan avulla voimme helpottaa tilannetta.

PIDÄTETYT kyykkivät pitkissä riveissä, kantapäät irti maasta ja selät kaarella. Silmät katsovat maata. Edessäni on noin 150 ihmistä, mutta he mahtuvat pieneen tilaan. Olen kuullut jonkun joskus sanovan, että on poliittinen ele katsoa siirtolaista silmiin, koska se palauttaa heille heidän ihmisyytensä. Tuona hetkenä ymmärsin, että tämä oli totta.

Moni, joille puhuin, oli menettänyt kaiken toivon. He kulkivat noidankehässä ilman ratkaisuja, valintoja tai vaihtoehtoja. He eivät voineet palata kotiin, he eivät voineet jäädä näihin olosuhteisiin pidätyskeskukseen, he eivät voineet jäädä Libyaan, eivätkä he voineet päästä Eurooppaan. He olivat yrittäneet, mutta matka oli keskeytetty joka kerta.

TAPASIN joukon ihmisiä, jotka olivat selviytyneet haaksirikosta. Keskustelin miehen kanssa, joka menetti onnettomuusyönä veljensä. ”Voitko vedota vartijoihin, jotta he antaisivat minun soittaa äidilleni?” hän aneli. ”Hän varmasti ajattelee, että minäkin olen kuollut. Äitini täytyy tietää, että minä selvisin.”

Me emme saa tottua Libyan tilanteeseen

Libyassa työskentelemieni kuukausien aikana pohdin jatkuvasti samoja kysymyksiä: Miksi ihmiset eivät ymmärrä, mitä Libyassa tapahtuu? Ajattelemmeko, että Libya on liian kaukana ja ettei siellä tapahtuvat asiat kosketa meitä? Ovatko kärsivät ihmiset meidän silmissämme liian vieraita?

Jo jonkin aikaa olen kuullut puhetta siitä, että ihmiset eivät enää jaksa kuunnella tarinoita Libyasta. Sitä sanotaan myötätuntouupumukseksi. Tällaista uupumista et kuitenkaan löydä meidän työntekijöistämme, jotka ovat käyneet jo vuosien ajan päivittäin Tripolin pidätyskeskuksissa ja yhteisöissä huolehtimassa siitä, että ihmiset saavat hoitoa. Joka päivä he todistavat pakolaisten ja siirtolaisten kärsimystä, hyväksikäyttöä, turvattomuutta ja pulaa terveydenhuollosta.

Yhtenä rankimmista päivistä kollegani liikuttui, eikä pystynyt peittämään kyyneliään. Hän pyyteli anteeksi ja selitti, ettei tilanteeseen voi koskaan oikeastaan tottua. Hyvä näin: meidän ei pitäisikään tottua tähän.

Bianca Benvenuti, Libyan alueen vaikuttamispäällikkö, Lääkärit Ilman Rajoja

Pakolaiset ja siirtolaiset

Lue, kuinka Lääkärit Ilman Rajoja auttaa pakolaisia ja siirtolaisia ympäri maailmaa.

Lue lisää

© Kevin McElvaney

Syyrian sota sai alkunsa vuonna 2011. Paikallisista protesteista alkaneet levottomuudet eskaloituivat muutamassa vuodessa täyteen sotaan, mikä puolestaan johti edelleen käynnissä olevaan humanitaariseen kriisiin. Jopa 12 miljoonaa syyrialaista – noin puolet Syyrian väestöstä ennen sotaa – on joutunut pakenemaan taisteluita ja jättämään kotinsa. Koronapandemia on heikentänyt entisestään työllisyyttä, ja jopa 12,4 miljoonan syyrialaisen ruokaturva on uhattuna.

Sodan käänteet ovat tulleet tutuksi uutisotsikoiden kautta. Piiritykset, pommitukset, pakolaiset ja väkivaltaisuudet kertovat kuitenkin vain tapahtumista, eikä ihmisistä konfliktin keskellä.

Kuulimme viiden syyrialaisen tarinoita pakenemisesta, sodasta ja selviytymisestä. Nyt on heidän vuoronsa kertoa, miltä sota näyttää tavallisen syyrialaisen silmin.

Tarek Baderkhan, toimittaja, Homs

Tarek syntyi Homsin kaupungissa Syyriassa 29 vuotta sitten. Hän osallistui vuonna 2011 alkaneisiin protesteihin ja joutui hallitusmielisten joukkojen kiinniottamaksi ja kiduttamaksi. Myöhemmin hän todisti, kuinka hänen kotikaupunkiaan pommitettiin ja piiritettiin.

Kun Syyrian armeija lopulta valtasi Tarekin kotikaupungin, hän onnistui pakenemaan. Heikossa kunnossa oleva mies evakuoitiin bussilla maaseudulle kaupungin pohjoispuolella. Hän painoi vain 45 kiloa, ja hänen kroppansa oli täynnä sirpalevammoja.

Slide 1

Kiinniotettu ja pommitettu

Toimittaja Tarek Baderkhan selvisi niin kidutuksesta kuin kotikaupunkiinsa kohdistuneesta hyökkäyksestäkin.

Katso video

Khalaf Al Malla, opettaja

Nelikymppinen Khalaf työskenteli Raqqassa liikunnanopettajana. Varhain eräänä syyskuisena aamuna 2014 mustiin pukeutuneet ISISin taistelijat saapuivat Khalafin kotiin pidättääkseen hänet. Hän pakeni paljain jaloin pyjamassaan.

Slide 1

ISISin taistelijat ovella

Khalaf pakeni varhain aamulla läpi kaupungin pelkkä pyjama päällä.

Katso video

Imad Youssef, eläkeläinen

Ennen sotaa Ghoutasta kotoisin oleva Imad työskenteli rakennustyöntekijänä. Nykyisin 55-vuotias on monen muun syyrialaisen tavoin työtön ja asuu lähellä Idlibiä.

Imad, joka oli traumatisoitunut vuoden 1982 tapahtuneen Haman joukkomurhasta, päätti lähteä mukaan protesteihin maaliskuussa 2011. Kerratessaan sodan tapahtumia hän palaa mielessään elokuiseen yöhön vuonna 2013, kun tuhansia ihmisiä kuoli hänen kotikaupunkiinsa Ghoutaan kohdistuneessa kemiallisessa iskussa.

Slide 1

Kemiallinen isku

Imad näki, kuinka tuhannet uhrit tukehtuivat.

Katso video

Abu Alaa, kansalaisjournalisti

Tarekin tavoin myös Abu on kotoisin Homsista ja osallistui vuonna 2011 alkaneisiin protesteihin. 60-vuotias Abu pakeni perheineen ensin Ghoutaan ja sieltä Idlibiin. Hän haaveilee kuitenkin paluusta Homsiin ja kantaa edelleen mukanaan kotiavaintaan.

Slide 1

Kotiavain kulkee mukana

Abu kantaa taskussaan kotitalonsa avainta. Hän ei halua luopua siitä, vaikka pakeni kodistaan jo 10 vuotta sitten.

Katso video

Amani Al Ali, sarjakuvapiirtäjä

Amani on kotoisin Idlibin kaupungista. Idlib on oppositioin viimeisiä tukikohtia ja on siksi usein Syyrian armeijan iskujen kohteena. Amani ei kuitenkaan suostunut jättämään kotiansa edes pahimpien ilmaiskujen aikaan, koska hän halusi pysyä liikuntavammaisen äitinsä kanssa.

Naiset asuvat keskenään perheen kodissa, mutta suurin osa sukulaisista on paennut. Amani myy piirroksiaan kansainväliselle lehdistölle ja opettaa vapaa-aikanaan sisarustensa lapsia maalaamaan.

Hän toivoo usein, että vallankumous olisi alkanut jo 1980-luvulla: silloin maata oltaisiin jo jälleenrakentamassa.

Slide 1

En jätä äitiäni

Amani ei suostunut pakenemaan Syyriasta, koska liikuntavammainen äiti ei olisi voinut paeta hänen kanssaan.

Katso video

Syyria

Syyria

Syyriassa satojen tuhansien ihmisten hengen vienyt sota jatkuu. Hallitus rajoittaa avustustyöntekijöiden pääsyä apua tarvitsevien luokse. Melkein 12 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan. Lääkärit Ilman Rajoja pyörittää tai tukee sairaaloita ja terveyskeskuksia alueilla, joille olemme saaneet neuvoteltua pääsyn. Tarjoamme myös terveyspalveluja pakolaisleireillä. Lisäksi lähetämme materiaaliapua ja etäkoulutamme hoitohenkilökuntaa alueilla, joille meillä ei ole suoraa pääsyä.…

Lue lisää

© MSF

Sadat tuhannet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa taisteluiden vuoksi Tigrayn alueella Etiopiassa. Tigrayn sisällä suurin osa maan sisäisistä pakolaisista asuu paikallisissa yhteisöissä, mutta kymmenet tuhannet asuvat epävirallisissa keskuksissa tai piilottelevat yhä erämaassa tai vuoristossa. Lääkärit Ilman Rajoja on huolissaan satojen tuhansien ihmisten humanitaarisesta tilanteesta, koska he eivät ole saaneet lääketieteellistä hoitoa kuukausiin, ja humanitaarinen apu on ollut vähäistä.

30-vuotias Aster* istuu Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön perusterveydenhuoltoa antavan klinikan odotusalueella maan sisäisten pakolaisten leirissä Shiressä. Hän on kahdeksannella kuulla raskaana ja on tullut tarkastukseen ennen synnytystä. Hän pakeni miehensä ja kahden pienen lapsensa kanssa kylästä Tigrayn länsiosasta marraskuussa, kun taistelut alkoivat, ja asuu nyt paikallisen perheen luona. Hän kertoo olevansa stressaantunut. ”En ole saanut ruoka-apua. Saamme vähän ruokaa ihmisiltä, joiden luona asumme, mutta se ei riitä”, Aster kertoo. ”Käyn joskus ulkona kerjäämässä. Jos kukaan ei anna minulle mitään, menemme nukkumaan syömättä. On vaikea olla riippuvainen muista. Minulle tulee siitä tyhjä olo. Ennen lapset söivät säännöllisesti.”

Sen jälkeen, kun taistelut alkoivat marraskuussa, kymmenet tuhannet ihmiset ovat tulleet Shireen, joka on suuri kaupunki Tigrayn luoteisosassa. Useimmat ovat kotoisin läntisestä Tigraysta. Suurin osa asuu paikallisessa yhteisössä, mutta lähes 20 000 ihmistä asuu epävirallisissa keskuksissa. He nukkuvat ahtaissa ja usein epähygieenisissä oloissa eri koulujen luokissa ja Shiren yliopiston kampuksella.

Ravitsemuskriisi uhkaa

Ihmisiä huolettaa ensisijaisesti ruuanpuute. Ruokaa on jaettu useita kertoja ja koska viime aikoina paikalle on saapunut lisää avustusjärjestöjä, määrät lisääntyvät, mutta ihmiset sanovat, että ruoka ei riitä ja jakelu on usein epäoikeudenmukaista ja jotkut saavat vähemmän kuin toiset eikä joillekin jää mitään. Kukaan ei ole virallisesti vastuussa keskuksista, ja pakolaiset nimittävät yhteisölle kotialueeltaan kotoisin olevia edustajia, jotka järjestävät jakelut ja muut asiat. Jotkut myyvät ruokalahjoituksia ostaakseen peittoja tai muita tarvitsemiaan asioita.

Lahjoitettu ruoka on tähän mennessä ollut vain vehnäsäkkejä ja öljyä ruuanlaittoon. Se tarkoittaa, että suurin osa keskuksissa olevista ihmisistä syö joka päivä pelkkää leipää. Se ei ole tarpeeksi ravitsevaa varsinkaan lapsille, odottaville äideille ja sairaille.

60-vuotias Demsas* sairastaa tyypin 2 diabetesta, johon hän on saanut hiljattain lääkkeitä Shiren sairaalasta. ”Lääkäri kehotti minua syömään monipuolisesti vuohenlihaa, maitoa ja injera-leipää, mutta minulla ei ole varaa siihen. Ennen olin teurastaja ja viljelin maata ja söin hyvin, mutta kun tulin tänne, meille annettiin pelkkää vehnää.”

Suurin osa Shiren kaupoista on nyt auki, ja markkinoilta saa ruokaa, mutta suurimmalla osalla ihmisistä ei ole varaa ostaa sitä. Virkamiehet saivat vasta hiljattain ensimmäisen palkkansa taisteluiden alkamisen jälkeen, ja edes ne, joilla on rahaa pankissa, eivät saa sitä, koska pankit ovat edelleen kiinni. Ruuan ja muiden tavaroiden hinnat ovat nousseet, ja monilla maan sisäisistä pakolaisista ei ole rahaa mukana.

Lääkärit Ilman Rajoja -järjestö arvioi keskuksissa olevien alle viisivuotiaiden lasten ravitsemustilan ja totesi, että vaikka tilanne on huolestuttava, kyseessä ei vielä ole hätätilanne. ”Havaitsimme, että aliravittujen osuus keskuksissa oli yleisesti noin 11 prosenttia. Kohtalaisen aliravitsemuksen osuus oli 9 prosenttia ja vakavan aliravitsemuksen osuus 2 prosenttia, mikä ei vielä täytä hätätilan tunnusmerkkejä. Ruuan saanti on epävakaata, ja on olemassa selvä riski, että tilanne muuttuu ravitsemuskriisiksi. Meidän on seurattava tilannetta tarkasti”, sanoo Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön tiimin vetäjä Juniper Gordon.

Ulkonaliikkumiskielto on ongelma raskaana oleville

Elinolosuhteet keskuksissa ovat vaikeat. Paikallisten koulujen entisissä luokkahuoneissa nukkuu kaikissa kymmeniä ihmisiä pöytien ja tuolien välissä. Jotkut ovat saaneet paikalliselta yhteisöltä patjoja ja peittoja, mutta monet nukkuvat paljaalla lattialla tai muovipeitteillä. Koska tilanne on edelleen turvaton, ihmisiä saapuu yhä suuria määriä. Uusilla tulijoilla ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin nukkua ulkona tai keskuksiin kyhätyissä suojissa. Useimmilla paenneilla on mukanaan vain vähän tavaroita, ja monilla ei ole muuta kuin päällään olevat vaatteet. Joillain on edelleen yllään vaatteet, joissa he pakenivat kodeistaan yli kolmen kuukautta sitten. Jotkut naiset kertovat joutuneensa repimään vaatteitaan saadakseen terveyssiteitä, mikä tuntuu nöyryyttävältä.

Shiren yliopiston kampuksella sadat ihmiset nukkuvat kerrossängyissä yliopiston entisissä asuntolarakennuksissa. Ne jotka eivät ole löytäneet paikkaa asuntoloista, ovat keskeneräisissä rakennuksissa kampuksella. Perheet yrittävät ylläpitää jonkinlaista yksityisyyttä latomalla tiiliä makuupaikkojensa ympärille. Vain osalla ihmisistä on patja tai sänky, useimmat nukkuvat betonilattialla. Rakennuksissa ei ole seiniä, jotka suojaisivat heitä kylmältä yöllä. Tulisijoista leviää savua kaikkialle, ja yskimistä kuuluu jatkuvasti.

Hengitystieinfektiot ovat yleisin kuolinsyy klinikoilla, joita Lääkärit Ilman Rajoja -järjestö on pitänyt maan sisäisten pakolaisten keskuksissa tammikuusta lähtien. Onko kyseessä COVID-19? Kukaan ei tiedä varmasti. Testejä ei ole saatavilla, eivätkä ihmiset voi mitenkään pitää turvavälejä ahtaissa keskuksissa, ostaa maskeja tai pestä käsiään säännöllisesti. Kaikkiin muihin ongelmiin verrattuna COVID-19 on vähäinen huolenaihe ihmisille.

Ripuli on toiseksi yleisin terveysongelma ja johtuu puhtaan juomaveden ja sanitaation puutteesta ja epähygieenisistä elinoloista. Lääkärit Ilman Rajoja on rakentanut käymälöitä esikouluun yhteen maan sisäisten pakolaisten keskukseen ja tuo vettä paikalle säännöllisesti. Tiimimme ovat myös kunnostaneet suuren vessa- ja suihkurakennuksen yliopiston kampuksella. Vesihuolto ei ole ongelma vain maan sisäisten pakolaisten keskuksissa vaan koko Shiren kaupungissa.

Elinolot ovat erityisen vaikeat raskaana oleville naisille. 26-vuotias Adiam* on paennut kylästä lähellä Humeraa ja asuu nyt yliopiston keskuksessa. Hän on kahdeksannella kuulla raskaana ja odottaa ensimmäistä lastaan.

”Vauvan synnyttäminen näissä olosuhteissa on vaikeaa, mutta olen iloinen, että olen täällä perheeni kanssa. Monet muut perheet ovat joutuneet eroon toisistaan. Haluan synnyttää sairaalassa, mutta minua huolettaa, miten käy, jos vauva syntyy yöllä ulkonaliikkumiskiellon aikana. En tiedä, miten pääsen sairaalaan silloin.”

Ihmiset eivät saa lähteä kodeistaan puoli seitsemän jälkeen illalla, ja vaikka ambulanssit saavat periaatteessa toimia, niitä ei ole saatavilla. Aiemmin sairaaloissa ei myöskään ollut henkilökuntaa pimeän jälkeen, ja potilaat jäivät yöksi yksin. Lääkärit Ilman Rajoja antaa maan sisäisten pakolaisten keskuksissa oleville odottaville äideille paketteja turvallista synnytystä varten siltä varalta, että synnytys käynnistyy pimeän aikaan.

Adonay* on terveydenhuollon ammattilainen läntisestä Tigraysta. Hän asuu yliopiston keskuksessa ja kertoo auttaneensa siellä kolmen vauvan synnytyksessä. ”Synnytykset tapahtuivat makuusaleissa naisten omissa vuoteissa. Ympärillä oli paljon ihmisiä, eikä yksityisyyttä ollut lainkaan. Onneksi kaikki synnytykset sujuivat hyvin. Silloin terveyskeskukset eivät vielä olleet toiminnassa, tai niissä ei ollut henkilökuntaa. Tässä keskuksessa asuu monta terveydenhuollon ammattilaista, ja olemme pystyneet auttamaan ihmisiä ennen kuin Lääkärit Ilman Rajoja ja muut järjestöt tulivat paikalle.”

Kroonisista sairauksista kärsivät eivät saa lääkkeitä

Vaikeinta on potilailla, jotka kärsivät kroonisista sairauksista, kuten diabeteksesta tai verenpainetaudista. He eivät ole saaneet lääkkeitä kuukausiin. ”Diabetes-potilaat eivät ole saaneet insuliinia kolmeen kuukauteen. Se on hyvin vaarallista”, sanoo Juniper Gordon. ”Leireillä jotkut potilaat, joilla on tuberkuloosi tai HI-virus, eivät myöskään ole saaneet lääkitystä kuukausiin. Nyt Shiren apteekeista vastaava keskuslautakunta on toiminnassa ja yrittää saada lääkkeitä laitoksiin. Kylmäkuljetusketjun tarvitsevat lääkkeet, kuten insuliini, ovat todella haastavia. Helmikuun alkuun asti Shiressä ei ollut sähköjä, eikä sähkön saanti ole edelleenkään luotettavaa. Shiren ulkopuolella useimmilla alueilla ei edelleenkään ole sähköjä.”

Tohtori Berhane Tesfamichael on Shiren sairaalaan lääketieteellinen johtaja. Hän kertoo, että insuliininpuute vaikutti voimakkaasti moniin hänen potilaisiinsa taisteluiden alettua.
”Viisi potilasta kuoli sairaalassa insuliininpuutteen takia. Lähetimme potilaiden omaisia Adwan ja Aksumin sairaaloihin. He menivät jalan ja ottivat riksin pelastaakseen sukulaistensa hengen. Valitettavasti sielläkään ei ollut insuliinia. Ilmoitimme alueen terveysviranomaisille, mutta kuljetuksen ja turvallisuuden kanssa oli ongelmia.” Vaikka Shiren keskusapteekin varastoon saatiin hiljattain insuliinia, sen jakaminen terveydenhuollon laitoksiin ja potilaille maaseudulla ei ole vieläkään mahdollista.

Shiren sairaala palvelee yli miljoonaa ihmistä alueella. Taisteluiden alettua kaupungissa monet työntekijät jäivät pitkäksi aikaa pois töistä, koska pelkäsivät turvallisuutensa puolesta tai koska heillä ei ollut motivaatiota, kun he eivät saaneet palkkaa. Henkilökunnalla ja potilailla ei aluksi ollut lainkaan ruokaa, ja kun Lääkäri Ilman Rajoja saapui paikalle, toimitimme sairaalan keittiöön ruokaa ja siivosimme tilat, koska siivoojat eivät olleet käyneet viikkoihin. Sairaalaa ei ollut ryöstetty pahasti, mutta viime kuukausina on tehty paljon ryöstöjä yöllä, koska paikalla ei ole ollut henkilökuntaa. Lääkärit Ilman Rajoja tukee lastenosastoa, sairaalan potilaiden aliravitsemuksen hoitokeskusta ja vesi- ja jätehuoltotoimia sairaalassa.

Suurin osa työntekijöistä on palannut, ja Shiren sairaala on lähes täysin toimintakunnossa. Ongelmia on kuitenkin edelleen monia, kuten tarvikkeiden puute, sähkökatkot ja potilaiden turvallisuusongelmat varsinkin yöllä. Ensiapua lukuun ottamatta osastot eivät ole kiireisiä. Toisin kuin ennen kriisiä maaseudulta tulee sairaalaan vain vähän potilaita. Lähetejärjestelmä on romahtanut, ja monien ihmisten on mahdotonta päästä sairaalaan, koska monilla alueilla on turvatonta, ambulansseja ei ole, eikä monilla ole varaa maksaa kuljetuksesta kaupunkiin.

Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy stigma

Tohtori Berhane on huolissaan myös siitä, että harvat seksuaalisen väkivallan uhrit hankkivat apua.
”Monet naiset on raiskattu, mutta he eivät hanki apua vaan piiloutuvat kotiin. Naiset haluavat sairaalaan, mutta kulttuuri, stigma ja sosiaaliset normit estävät heitä. Voisimme antaa jälkiehkäisyä tai ennaltaehkäisevää hoitoa, mutta ongelma on, ettemme tavoita potilaita. Tarvitsemme lisää terveysneuvontaa ja kotikäyntejä ja meidän on saatava yhteisöt toimimaan.”

Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöllä oli aluksi sama ongelma keskuksissa toimivilla klinikoilla. Työntekijämme kuulevat yhteisöltä paljon kertomuksia seksuaalisesta väkivallasta, mutta harvat naiset hakeutuvat hoitoon. Hoitoon hakeutuvien määrä on kuitenkin lisääntymässä mahdollisesti siksi, että ihmiset ovat saaneet tietää järjestön palveluista ja luottavat niihin.

Lääkärit Ilman Rajoja tarjoaa sisäisten pakolaisten keskuksissa neuvontaa ja kertoo ihmisille mielenterveyteen liittyvistä asioista. Monet ihmiset ovat hyvin traumatisoituneita kokemastaan väkivallasta, kotinsa jättämisestä, huonoista elinolosuhteista ja jouduttuaan eroon perheenjäsenistään, joiden olinpaikkaa he eivät usein tiedä.

”Meillä kaikilla on univaikeuksia”, sanoo 43-vuotias Tesfaye*, joka asuu lukion keskuksessa perheensä kanssa. ”Mietimme kaikki kotejamme, yrityksiämme ja lapsiamme, jotka eivät pääse kouluun. Vanhin tyttäreni on 14-vuotias. Hän oli luokkansa parhaita oppilaita. Nyt hän ei ole päässyt kouluun noin vuoteen. Ensin COVID-19-taudin takia ja sitten taisteluiden. Hän on hermostunut.”

Monet sisäiset pakolaiset ovat myös huolissaan tulevaisuudestaan ja siitä, pääsevätkö he joskus palaamaan koteihinsa. Heitä huolestuttaa myös, saavatko he jäädä keskuksiin.

Terveydenhuolto on romahtanut maaseudulla

Vaikka maan sisäisten pakolaisten tilanne on vaikea Shiressä, Tigrayn suurimpien kaupunkien ulkopuolella elävillä ihmisillä on vielä paljon vaikeampaa.

Birhane* on 58-vuotias maanviljelijä. Hän istuu Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön perusterveydenhuoltoa antavan klinikan odotusalueella yliopiston sisäisten pakolaisten keskuksessa. Hänellä on säänpieksämät kasvot ja perinteinen valkoinen päähuivi ja hän nojaa kumaraa kehoaan kävelykeppiin. Hän näyttää paljon vanhemmalta. Hän kertoo kävelleensä kaksi ja puoli tuntia kylästään päästäkseen hoitoon. Birhane kertoo 2 500 hengen maanviljelijäyhteisöä palvelleen terveyskeskuksen olleen suljettuna marraskuusta lähtien ja kaikkien kuuden työntekijän lähteneen. ”Kärsimme lääketieteellisen hoidon puutteesta. Meillä ei ole mitään lääkkeitä, ja kylän kaksi ambulanssia vietiin. Monet ovat sairaita. Kolme naista on kuollut synnytykseen kolmen viime kuukauden aikana”, viljelijä kertoo. ”Kylässä ei ole ruokaa. Pellot on ryöstetty tyhjiksi. Osa naisista on raiskattu. Piilottelimme metsässä kaksi kuukautta ja meitä pelottaa vieläkin.”

Lääkärit Ilman Rajoja on lähettänyt tammikuun lopusta alkaen perusterveydenhuoltoa antavia liikkuvia lääkintätiimejä Shiren pohjois-, itä- ja kaakkoispuolella oleviin kyliin ja kaupunkeihin. Tuemme myös joitakin terveydenhuollon laitoksia lääkintätarvikkeilla ja avasimme juuri tukikohdan luoteessa olevaan Sheraron kaupunkiin, mistä tuemme kaupungin vaikutusalueella olevaa maaseutua.
Suurin osa terveydenhuollon laitoksista, joissa tiimimme ovat käyneet, ei ole toimintakunnossa. Monia on hajotettu ja ryöstetty, ja useimpien laitosten työntekijät ovat lähteneet. Suurin osa ihmisistä ei ole saanut lääketieteellistä hoitoa marraskuun jälkeen.

Berhe*, joka on terveydenhuollon ammattilainen ja työskentelee Lääkärit Ilman Rajoja järjestössä, kertoo, että alueen terveydenhuoltojärjestelmä toimi hyvin ennen kuin taistelut alkoivat. Kylissä oli terveysasemia ja pienissä kaupungeissa oli terveyskeskuksia ja isoissa sairaaloita. Terveydenhuollon työntekijät kävivät yhteisöissä, ja lähetejärjestelmä ja ambulanssit toimivat. ”Nyt terveydenhuollon rakenteet on tuhottu täysin. Kun käymme maaseudulla äidit sanovat: ’Lapseni on kolme kuukautta vanha. Häntä ei ole vielä rokotettu.’ Äiti- ja lapsiterveyden tilanne on hyvin vaikea. Yhden liikkuvan klinikkamme yhteydessä kuulimme äidistä, joka kuoli synnytykseen, koska ei saanut apua ammattilaiselta. Maaseudulla ei ole enää terveydenhuollon rakenteita eikä ambulansseja.”

Koska pikkukaupunkeihin ja kyliin alkaa nyt päästä helpommin pääteitä pitkin Tigrayn pohjoisosassa, yritämme päästä erämaassa elävien ihmisten luo, Juniper Gordon sanoo.
”Heillä ei todellakaan ole pääsyä minkäänlaiseen terveydenhuoltoon. Yritämme päästä sinne ja antaa vähimmäistason terveydenhuoltoa ja nähdä, missä kunnossa he ovat. Kuulemme ihmisistä, jotka ovat olleet erämaassa kuukausia eivätkä vieläkään uskalla tulla klinikalle.”

*Nimet on muutettu.

MSF was established in Finland 2018 and has grown in last two years with currently a good, solid human resource management in place. We are a fast-growing and dynamic team, and our HR management needs to be adapted to the changing organisation. We aim for efficient, manager driven HR and as HR Manager you will have leading role in this process.

As the HR Manager, you are responsible for the overall management of the HR strategy and its implementation as well as annual planning and budgeting related to HR. You support the organisational needs in HR advice and support the management of people, their development and learning. You are responsible for the implementation and development of HR policies and ensuring processes are in place and optimally adapted to the needs of the organisation.

You act as the focal point for all working environment questions and issues and actively promote the wellbeing and safety of our personnel.

As HR Manager, you report directly to Country Director and are a member of MSF Finland Management Team. Also, you work in close collaboration with other members of the office as well as HR professionals in MSF partner sections globally.

The position is temporary due to parental leave, starting preferably by mid-May and covering until 9.9.2022. Monthly salary is 4 050 euros. We offer wellness allowance, lunch benefit and free time accident insurance. Weekly working hours are 37,5. Currently we work mainly from distance but once the pandemic situation gets better, we expect you to work at our Helsinki office but of course allowing distance work as well.

Want to know more? Please contact our Country Director Linda Konate at +358 44 724 7387 on 19.3.2021 at 13:00-14:00 Helsinki time or on 24.3.2021 at 11:00-12:00.

The application period begins on 17.3.2021 and ends on 31.3.2021.

Apply between 17 March 2021 and 31 March 2021 23:59 (Europe/Helsinki)
Employment type: Fixed Term (Parental leave replacement)

Fill the application here.

Who we are looking for

Our ideal candidate has at least 3 years of HR generalist experience and has preferably worked previously as HR Manager, HR Advisor or HR Business Partner. As we have only one person working in HR in our office, you need to have proven capacity to perform diverse and varied HR duties ranging from strategic to operative. Most of our HR processes are manager driven so you need to ensure that our managers have right tools and support to succeed in this.

We hope that you enjoy having a diverse and broad responsibility, have excellent interpersonal skills and ability to solve demanding situations. As you support managers in various HR topics, coaching skills are a big plus. You are genuinely interested in people’s wellbeing and support our organisation’s friendly and compassionate atmosphere.

You have

• Strong commitment to humanitarian principles and values
• At least 3 years of HR experience, preferably working as HR Manager, HR Advisor or HR Business Partner
• Proven capacity to perform wide range of HR duties ranging from strategic to operative
• Ability to prioritise and proactive approach to development
• Experience in supporting managers and handing HR related concerns and situations
• Relevant academic degree, preferably in Human Resources
• Excellent English skills, Finnish is not mandatory but a plus

We value

• Experience in NGO HR Management
• Experience in international aid work (assignment based) HR administration
• Swedish, especially if you do not have Finnish language skills

Työntekijöidemme mukaan joissain Tigrayn terveyslaitoksissa ryöstäminen jatkuu. Vaikka jotkut ryöstöt ovat saattaneet olla sattumanvaraisia, vaikuttaa siltä, että useimmilla alueilla terveydenhuollon laitoksia on tahallisesti tuhottu, jotta ne eivät toimisi. Monissa terveyskeskuksissa, kuten Debre Abayssa ja May Kuhlissa Tigrayn luoteis-osassa, löysimme tuhoutuneita laitteita, rikottuja ovia ja ikkunoita sekä lattioille levitettyjä lääkkeitä ja potilastietoja.

Tigrayn keskiosassa sijaitsevassa Adwan sairaalassa oli tarkoituksella rikottu lääketieteellisiä laitteita, mukaanlukien ultraäänilaitteita ja näyttöjä. Samalla alueella sotilaat olivat kahdesti ryöstäneet Sememan terveysaseman ennen kuin sytyttivät sen tuleen. Sebeyan terveysasemaan iski raketti, joka tuhosi synnytyssalin.

Sotilaat valtaavat sairaaloita

Joka viides terveydenhuollon laitos, jossa vierailimme, oli sotilaiden valtaama. Joissain tapauksissa tämä oli väliaikaista, mutta toisissa valtaus jatkuu. Itäisessä Tigrayssa, Mugulatissa, eritrealaiset sotilaat käyttävät edelleen terveysasemaa tukikohtanaan. Etiopialaiset sotilaat valtasivat Tigrayn keskiosassa toimivaa ja puolta miljoonaa ihmistä tukeva Abiy Addin sairaalaa maaliskuun alkuun asti.

“Armeija käytti Abiy Addin sairaalaa sotilastukikohtanaan ja haavoittuneiden sotilaiden hoitamiseen”, sanoo hätäavun koordinaattorimme Kate Nolan. ”Tuona aikana se ei ollut muun väestön käytettävissä. Heidän oli mentävä kaupungin terveysasemalle, joka ei ollut varustettu antamaan erikoissairaanhoitoa – he eivät voi tehdä esimerkiksi verensiirtoja eivätkä hoitaa ampumahaavoja.”

Ambulansseja takavarikoitu

Vain harvoilla Tigrayn terveydenhuollon laitoksilla on nyt ambulansseja, koska aseelliset ryhmät ovat vieneet suurimman osan niistä. Esimerkiksi itäisessä Tigrayssa sijaitsevassa Adigratin kaupungissa ja sen ympäristössä vietiin noin 20 ambulanssia sairaalasta ja läheisistä terveyskeskuksista. Myöhemmin Lääkärit Ilman Rajoja -työntekijät näkivät sotilaiden kuljettavan niillä tavaroita. Tämän seurauksena potilaita ei ole käytännössä mahdollista lähettää lainkaan eteenpäin hoitoon. Potilaat matkustavat pitkiä matkoja ja kävelevät joskus päiviä päästäkseen välttämättömiin terveyspalveluihin.

Monissa terveyslaitoksissa on jäljellä vähän tai ei ollenkaan henkilökuntaa. Jotkut ovat paenneet pelosta ja toiset eivät enää tule töihin, koska heille ei ole maksettu palkkaa kuukausiin.

Tuhoisa vaikutus väestöön

“Hyökkäyksillä Tigrayn terveydenhuollon laitoksiin on tuhoisa vaikutus väestöön”, sanoo toiminnanjohtajamme Oliver Behn. ”Terveyslaitoksia ja terveydenhoitohenkilöstöä on suojeltava konflikteissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti. Tämä ei selvästi toteudu Tigrayn alueella.”

Ennen konfliktin alkamista marraskuussa 2020 Tigraylla oli yksi Etiopian parhaista terveydenhuoltojärjestelmistä. Kylissä toimi terveysasemia, kaupungeissa terveyskeskuksia ja sairaaloita. Ambulanssit kuljettivat potilaita sairaalaan. Tämä terveydenhuoltojärjestelmä on lähes kokonaan romahtanut.

Tigrayn maaseudulla liikkuvia terveysasemia hoitavat työntekijämme kuulevat naisista, jotka ovat kuolleet synnytyksissä, koska he eivät päässeet sairaalaan ambulanssien puutteen, maanteiden turvattomuuden ja yöllisten ulkonaliikkumiskieltojen vuoksi. Samaan aikaan monet naiset synnyttävät epähygieenisissä olosuhteissa epävirallisissa maansisäisten pakolaisten leireissä.

Viimeisten neljän kuukauden aikana vain harvat raskaana olevat naiset ovat päässeet neuvolaan. Lapset eivät ole saaneet rokotuksia, mikä lisää tulevien tartuntatautien puhkeamisen riskiä.

Potilaat, joilla on kroonisia sairauksia, kuten diabetes, korkea verenpaine ja HIV, sekä psykiatriset potilaat joutuvat selviämään ilman hengenpelastavia lääkkeitä. Seksuaalisen väkivallan selviytyjät eivät usein pysty saamaan lääketieteellistä ja psykologista hoitoa.

“Terveysjärjestelmä on saatava toimimaan mahdollisimman pian”, Behn sanoo. ”Terveyslaitokset on kunnostettava ja niihin on saatava enemmän tarvikkeita ja ambulansseja, ja henkilökunnan on saatava palkat ja mahdollisuus työskennellä turvallisessa ympäristössä. Mikä tärkeintä, kaikkien tämän konfliktin aseistettujen ryhmien on kunnioitettava ja suojeltava terveyslaitoksia ja hoitohenkilökuntaa.”

Lääkärit Ilman Rajoja kunnostaa useita terveyslaitoksia eri puolilla aluetta ja toimittaa niille lääkkeitä ja muita lääkinnällisiä tarvikkeita sekä tarjoaa sairaanhoidon tukea päivystysosastoilla, synnytysosastoilla ja poliklinikoilla. MSF:lla on liikkuvia terveysasemia maaseudun kaupungeissa ja kylissä, joissa terveydenhuolto ei toimi, ja epävirallisilla leireillä, joilla pakenemaan joutuneet ihmiset majoittuvat. Tigrayssa on kuitenkin edelleen maaseutualueita, joihin MSF tai mikään muu järjestö ei ole päässyt. Lääkärit Ilman Rajoja voi vain olettaa, että myöskään näillä alueilla asuvilla ihmisillä ei ole pääsyä terveydenhoitoon.

Etsimme Loyalty Strategistia kasvavaan ja nopeasti toimivaan järjestöön ottamaan kokonaisvastuun lahjoittajien sitouttamisesta. Tehtävä on uusi.

Tehtävässäsi suunnittelet monikanavaisia lahjoittajapolkuja eri kohderyhmille tiiviissä yhteistyössä muun varainhankintatiimin kanssa. Toimit markkinoinnin automaatiojärjestelmän (Pardot) pääkäyttäjänä. Analysoit tuloksia ja mittaat lahjoittajien sitoutumista ja tyytyväisyyttä sekä testaat ja optimoit erilaisia lahjoittajapolkuja.

Osaat hyödyntää monipuolisesti dataa lahjoittajaymmärryksen lisäämiseksi ja lahjoittajakokemuksen parantamiseksi, mutta samalla olet luova ja kokeilet rohkeasti uusia keinoja sitouttaa tukijoita. Osaat viestiä ja tuottaa lahjoittajia liikuttavia sisältöjä. Ymmärrät lahjoittajakokemuksen kokonaisuutena ja kehität sitä strategisesti.

Osana lahjoittajakokemuksen parantamista toteutat lahjoittajakohderyhmille suunnattuja sähköpostikampanjoita aina suunnittelusta seurantaan. Testaat, testaat ja testaat. Vastaat osaltasi digivarainhankinnan tuloksellisuudesta ja yhteistyöstä vastuualueesi kumppaneiden kanssa.

Etsimämme henkilö:

Sinulla on

• Soveltuva koulutus
• Vähintään kaksi vuotta relevanttia työkokemusta
• Kokemusta markkinoinnin automaatiosta
• Kokemusta monikanavaisten asiakaspolkujen luomisesta
• Kykyä tuottaa inspiroivia sisältöjä
• Kokemusta sähköpostimarkkinoinnista ja testauksesta
• Analyyttisia taitoja
• Ymmärrystä palvelumuotoilusta

Arvostamme

• Kokemusta Salesforce- järjestelmästä
• Kokemusta Pardot -markkinoinnin automaatiojärjestelmästä
• Varainhankinnan osaamista

Hae täyttämällä lomake tästä linkistä!

Työsuhde on toistaiseksi voimassaoleva, ja siihen sovelletaan kuuden kuukauden koeaikaa. Palkka on 3125 euroa kuukaudessa. Lisäksi tarjoamme liikuntaedun sekä vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen. Viikkotyöaika on 37,5 tuntia.

Liitä hakemukseesi CV ja vapaamuotoinen hakemus. Työsuhde alkaa mahdollisimman pian tai sopimuksen mukaan.

Lääkärit Ilman Rajoja pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta rekrytoinneissaan. Toivomme hakemuksia kaikenikäisiltä ja eri taustoista tulevilta hakijoilta. Toimitilat ovat esteettömät.

Kiinnostuitko? Varainhankintapäällikkö Samuli Tarvainen (puh. 044 746 54 68) vastaa tiedusteluihin maanantaina 15.3. klo 13-14 sekä keskiviikkona 17.3 klo 15-16.

Haku alkaa 11. maaliskuuta 2021 ja päättyy 25. maaliskuuta 2021, klo 23.59 (Europe/Helsinki)

Työsuhteen tyyppi: Toistaiseksi voimassaoleva

Lääkärit Ilman Rajoja

Lääkärit Ilman Rajoja (Médecins Sans Frontières, MSF) on kansainvälinen sairaanhoitoon erikoistunut avustusjärjestö. Annamme sairaanhoitoa aseellisten konfliktien, epidemioiden ja luonnonkatastrofien uhreille ja niille, jotka eivät pääse terveydenhuollon piiriin. Toimistomme perustettiin Suomeen vuonna 2018 tukemaan kansainvälistä humanitaarista työtä ja viemään apua sinne, missä tarve on suurin.

Koronapandemialla saattaa olla katastrofaalisia seurauksia naisten ja tyttöjen terveydelle ympäri maailmaa. Erilaiset sulkutoimenpiteet, kuten matkustusrajoitukset ovat aiheuttaneet sen, että naisten on ollut vaikeampi saada seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita. Tämä uhkaa lisätä lapsi- ja äitikuolleisuutta.

Lääkärit Ilman Rajoja on tarttunut haasteeseen. Jo vuodesta 2019 olemme jakaneet pitkävaikutteista ehkäisyvalmistetta, Sayana Pressia, osana neljää eri projektia Kongon demokraattisessa tasavallassa. Pistoksena annettavan ehkäisyvalmisteen vaikutus kestää kolme kuukautta. Oikein käytettynä sen ehkäisyteho on 99%.

Aluksi pistokset haettiin aina terveyskeskuksista. Kun liikkumisrajoitukset yleistyivät koronapandemian myötä, aloimme opettaa potilaita pistämään ehkäisyvalmistetta itse.

Nykyisin ensimmäinen pistos saadaan terveyskeskuksessa, jossa henkilökunnan jäsen opettaa potilaalle, miten seuraava pistos voidaan tehdä itse. Mukaan voi saada jopa neljä annosta – siis tarpeeksi riittämään vuodeksi.

Valmisteen merkitys korostuu erityisesti pandemia-aikana, kun erilaiset rajoitukset vaikeuttavat hoitoon pääsyä. Itsehoidollinen lähestymistapa mahdollistaakin ehkäisytarpeista huolehtimisen ilman säännöllisiä terveyskeskuskäyntejä tai päivittäisiä pillereitä. Sayana Press voi jopa pelastaa henkiä, sillä se vähentää vaarallisten aborttien määrää.

Aiemmat epidemiat ovat osoittaneet, että tämänkaltaiset hoidot ovat elintärkeitä.

Länsi-Afrikan ebolaepidemiassa (2014–2016) suurin uhka naisten ja tyttöjen terveydelle ei ollut ebola, vaan tavallisten terveyspalveluiden sulkeutuminen. Vaikka osa terveyspalveluista olisi ollut auki, niihin ei välttämättä uskallettu mennä ebolatartunnan pelossa. Tuhansia henkiä menetettiin, kun potilaat eivät päässeet synnyttämään turvallisesti ja neuvola- ja perhesuunnittelupalvelut olivat suljettuina.

Nyt sama on tapahtumassa uudelleen, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. Työntekijämme ympäri maailmaa kertovat, että pandemian epäsuorat vaikutukset naisten elämään ovat jo näkyvissä.

Pääsy ehkäisyyn ja turvalliseen aborttiin on turvattava pandemian aikana

Osa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluista, kuten ehkäisy ja turvallinen abortti, nähdään usein ”ei-välttämättöminä” tai jopa laittomina. Ne joutuvat pandemiassa helposti leikkurin alle.

Tuhansia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita tarjoavia keskuksia on sulkeutunut koronapandemian alettua. Lisää sulkemisia odotetaan.

Guttmacher-instituutin tutkimuksen mukaan sulkeutumisten myötä saatetaan menettää jopa 80 prosenttia palveluista. Tutkimuksen mukaan jo pelkästään 10 prosentin menetys tarkoittaisi yli 15 miljoonaa ei-toivottua raskautta, yli 3 miljoonaa vaarallista aborttia ja yli 28 000 äitiyskuolemaa lisää.

Vaarallinen abortti on kansainvälisistä yksi yleisimmistä äitiyskuolleisuuden syistä. Se tappaa vuosittain ainakin 22 800 naista ja tyttöä ja vahingoittaa vakavasti ainakin miljoonaa.

Vaarallinen abortti on yksi helpoiten ehkäistävissä olevista äitiyskuolleisuuden syistä – ehkäisyn ja turvallisten aborttien avulla. Se on myös yksi vaikeimmista johtuen stigmasta, kriminalisaatiosta ja poliittisesta sekä sosiaalisesta paineesta.

Esimerkiksi Rustenburgissa, Etelä-Afrikassa, terveyskeskukset lakkasivat tarjoamasta turvallisia abortteja väärinymmärryksen vuoksi kansallisten sulkutoimenpiteiden aikana. Vaikuttamistyömme ansiosta palvelut saatiin taas auki.

Katso videolta, miten sopeutamme palveluitamme pandemian aikaan

Liikkumisrajoitukset ja sulkutoimenpiteet lisäävät vaaroja

Matkustusrajoituksilla, joilla pyritään hidastamaan uuden koronaviruksen leviämistä, on ollut tahattomia vaikutuksia seksuaali- ja lisääntymisterveyden saatavuuteen.

Synnytyssairaalassamme Khostissa, Afganistanissa potilaamme vähenivät kuukaudessa 40 prosenttia. Yleensä sairaalassamme syntyy keskimäärin 2 000 vauvaa kuukaudessa.

Pudotus potilasmäärissä on pelottava. Monilla naisilla tällä alueella on ollut vaikeuksia saada kyytiä sairaalaan. Moni todennäköisesti synnyttää kotona perinteisen parantajan avulla, jolla ei ole muodollista koulutusta, ja ympäristössä, joka saattaa olla vaarallinen. Osa naisista synnyttää pienemmissä terveyskeskuksissa, mutta niitä ei ole läheskään tarpeeksi.

Monet äitiys- ja vastasyntyneiden kuolemista, jotka johtuvat liikkumisrajoituksista – niin Afganistanissa kuin ympäri maailmaa – jäävät todennäköisesti tilastoimatta, koska äidit eivät koskaan pääse sairaalaan asti.

Sulkutoimenpiteet ja sosiaalinen eristäytyminen ovat myös aiheuttaneet piikin lähisuhdeväkivaltailmoituksissa, mukaan lukien seksuaalisessa väkivallassa. Kotona pysyminen ei ole turvallista niille naisille ja tytöille, jotka ovat ansassa pahoinpitelijänsä kanssa.

Vaikka tarve seksuaalista väkivaltaa kokeneiden terveyspalveluille vaikuttaa kasvavan, niihin pääsy on nyt vaikeampaa. Monissa paikoissa näemme, miten raportit väkivallasta lisääntyvät, mutta hoitoon tulleiden määrä vähenee. Näemme tämän esimerkiksi projektissamme Cholomassa, Hondurasissa:

”Raporttien mukaan jengiväkivalta on vähentynyt sulkutoimenpiteiden aikana, mutta lähisuhdeväkivalta on lisääntynyt – kuten kaikkialla”, kertoo Jennifer Stella, projektimme lääkinnällinen neuvonantaja.

Siitä huolimatta niiden naisten määrä, jotka tulevat tarjoamiimme seksuaalista väkivaltaa kokeneiden terveyspalveluihin, on romahtanut. Tämä johtuu todennäköisesti liikkumisrajoituksista.

“Kun potilaat saavat yhteyden sosiaalityöntekijäämme tai psykologiimme, lähetämme taksin hakemaan heitä saadaksemme heidät klinikalle.”

Sopeutumista ja innovaatioita

Monet projekteistamme sopeutuvat erilaisiin sulkutoimenpiteisiin tarjoamalla terveyspalveluita etänä. Kyse voi olla kriisipuhelimesta, johon voi soittaa terveyshuolineen tai esimerkiksi psykologin tapaamiset, jotka pidetään nyt puhelimen välityksellä.

Pandemiassa on elintärkeää muokata palveluita niin, että ovat turvallisia. Mutta tämä on myös mahdollisuus ajatella niitä kokonaan uusiksi. Koronapandemia voi olla myös mahdollisuus muuttaa sitä, miten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita tarjotaan niin, että ne on yhä useamman ihmisen saatavilla.

”Toivon, että pystymme jatkamaan etäpalveluiden antamista myös pandemian jälkeen. Jos voimme vielä laajentaa niitä, pystymme tavoittamaan vielä useamman naisen, jotka eivät muuten pystyisi tulemaan klinikalle”, kertoo lääkäri Maura Emelina Lainez Vaquiz, joka työskentelee projektissamme Hondurasissa.

Esimerkiksi lääkkeellinen raskaudenkeskeytys on niin turvallinen ja tehokas, että yhä useammat naiset pystyvät tekemään sen turvallisesti kotonaan. Silloin terveystoimijoiden rooli on tarjota tukea ja ohjeistusta, turvalliset lääkkeet ja apua tarvittaessa. Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys on 99 prosenttisesti turvallinen ja 95 prosenttisesti tehokas. Suurimman osan naisista ei tarvitse tulla klinikalle ultraäänitutkimukseen toimenpiteen jälkeen, mikä on tärkeää pandemian aikana.

Tiedämme, että useammat naiset ja tytöt kuolevat todennäköisemmin pandemian kerrannaisvaikutuksiin kuin itse sairauteen. Hallitusten, terveysviranomaisten ja terveyskeskuksien on toimittava nyt, jotta naisilla ja tytöillä on myös pandemian aikana pääsy tarvitsemiinsa terveyspalveluihin.

Heidän elämänsä ja terveytensä on asetettava etusijalle – myös pandemian aikana.

Welcome to our Info Evening Webinar on March 31st at 19:00 to hear the answers to these questions and more!

We have two amazing speakers answering questions and sharing their experiences working with MSF.

• HR Professional Päivi Kovalainen, who has worked with MSF in the Central African Republic
• Doctor Annika Holgersson, a specialist in internal medicine, who has worked with MSF in Greece and South Sudan

The event will be held in English.

WHAT: Information on job opportunities in aid work
WHEN: March 31st from 19-21
WHERE: Webinar – just find a good spot with wi-fi!
FOR WHOM: Anyone interested in aid work, especially medical and HR professionals!

Thank you for all the registrations! Unfortunately, we’re now fully booked. If you wish to hear about future info evenings, please order our newsletter.